Kauppilan tila henkii historiaa


Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa, jota saamme kiittää muun muassa Helsingin perustamisesta, oli raha-asioissa nuuka mies. Voudit kiersivät pitkin laajaa maata veronkannossa, mutta tarkkaa kuvaa kruunulle kuuluvista verotuloista ei ollut, koska kunnon dokumentaatio puuttui. Kustaan käskystä aloitettiinkin Itämaassa – eli Suomessa – 1530-luvulla maakirjojen pito. Vouti merkitsi maakirjaan kussakin kunnassa viljellyt tilat palstoineen ja savujen eli verovelvollisten talonpoikien määrät.

Voudin tie vei ennen pitkää myös Ikaalisten Karttuun – ja ensimmäiseen, vuoden 1541 maakirjaan tuli kirjatuksi myös Kauppilan tila, yksi Kartun kylän vanhoista kantatiloista.

Kuninkaat ja vuosisadat vaihtuivat. Kauppilassa viljeltiin rauhassa maata, kaskettiin metsää ja nostettiin Kyrösjärvestä kuhaa ja haukea. 1800-luvulle tultaessa Ruotsin ja Venäjän valtataistelun melskeistä alkoi kuulua kaikuja Kauppilassakin. Tilan osti Ruotsin armeijan upseeri Gustav Fredrik Grönhagen, ja hän rakensi pohjalaistyylisen vanhan päärakennuksen eli Pytingin.

Autonomian aika


Grönhagen lähti Suomen sotaan 1808. Sodassa kävi niin kuin kävi, mutta Grönhagenin ura jatkui katkeamatta, nyt Venäjän armeijan leivissä. Vuonna 1831 hänestä tuli majuri kunnianarvoisaan 3. Suomen tarkk´ampujapataljoonaan, joka myöhemmin tunnettiin Suomen Kaartina. Kauppilan Pytinki toimi alkuaikoina upseerien juhla- ja koulutuspaikkana.

Myöhemmin autonomian aikana Kauppilassa siirryttiin sotilasympyröistä siviiliin, kun uusiksi omistajiksi tuli vuorollaan Wegeliuksen, Carlstedtin ja Rosendahlin kaltaisia sivistys- ja taiteilijasukuja. Nykyisen isäntäväen suku tuli tilan omistajaksi vuonna 1885.

Maatilan uudempi päärakennus, joka nyt tunnetaan Matkailutalona, valmistui 1898. Samoihin aikoihin rakennettiin kivinavetta ja useimmat muut pihapiirin rakennukset. 1900-luvun alussa tilaan kuului jo 25 torppaa, ja se olikin Ikaalisten suurimpia maatiloja.

Maatilamatkailu alkaa


Pääkaupungin sivistyneistön piirissä Kauppilalla oli jo mainetta oivallisena kesäpaikkana. Maatilamatkailutoiminta alkoikin jo 1900-luvun alussa kun taloon saapui maksavia kesävieraita. He majoittuivat Pytinkiin, joka siihen aikaan oli tyhjillään. Oma palvelusväki seurasi mukana ja laittoi herrasväelle pöydän koreaksi päivittäin.

Kauppilan rauhassa oli kouluja käyneiden, valveutuneiden herrojen hyvä rentoutua ja samalla hahmotella itsenäiseksi pyrkivän Suomen tulevaisuutta. Vieraiden joukossa oli muun muassa pappi, myöhemmin piispaksi vihitty Yrjö Loimaranta, jonka oli määrä valmistella Suomen tulevan kuninkaan Friedrich Karlin kruunajaisseremoniaa. Professori Zachris Castren taas oli venäläistäistoimia vastustaneen Kagaali-salaseuran kantavia voimia.

Talon oma poika Kaarlo, tuttujen kesken Kalle, lähti Saksaan jääkärikoulutukseen.
Vuoden 1918 sodan aikana Kauppila toimi tukikohtana. Ikaalisten taistelut käytiin Kyrösjärven pohjois- ja eteläpuolella, ja väliin jäänyt Karttu säilyi onnekkaasti ilman tuhoja. Jääkäri Kauppila otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa. Kallen asepuvut ja muuta materiaalia on kerättynä Kauppilan tilamuseoon, joka on tilauksesta avoinna ryhmille.

Maatilamatkailutoiminta käynnistettiin jälleen vuonna 1988. Nykyinen Kauppilan yrittäjäpariskunta, Kalle ja Minna, otti ohjat 2002. He asuvat tilalla tyttäriensä Annin ja Ellan kanssa. Kauppilan tarina jatkuu eloisana uudella vuosituhannella.

Soita: 044 586 7633